 |
|
NUORTEN LUKEMINEN ON VÄHENTYNYT JATKUVASTI. SANAN ELÄMYS ON VAIHTUNUT KUVAN ELÄMYKSEEN. TIETO HALUTAAN OTTAA VASTAAN HAUSKASTI, HELPOSTI JA VISUAALISESTI. AKTIIVINEN LUKEMINEN ON HIIPUNUT, JA SEN MYÖTÄ NUORTEN KYKY YMMÄRTÄÄ ABSTRAKTIOITA SEKÄ POHTIA ASIOIDEN MERKITYKSIÄ. SE NÄKYY YLIOPPILASKIRJOITUSTEN TULOKSISSA, JOTKA OVAT LASKENEET KUIN LEHMÄN HÄNTÄ. SUOMALAISTEN lukutaito on maailmanlaajuisesti huippuluokkaa. Osaamme kyllä lukea mekaanisesti, mutta kirjojen lukeminen on hälyttävästi vähentynyt, mikä näkyy nuorten kyvyssä ymmärtää asioita. Visuaaliseksi muuttunut maailma tekee nuorista passiivisia tiedon vastaanottajia. Tutkimusten mukaan televisio on nuorten suosituin tiedonlähde. Lukeminen vaatii aktiivista otetta, jota ei enää riittävästi ole. Opetushallituksen tekemän lukemisharrastustutkimuksen mukaan vähäisen lukemisen takia nuorilla on vaikeuksia ymmärtää vertauksia, abstrakteja käsitteitä, satiiria tai ironiaa. Kun asiat nähdään kuvien muodossa, katoaa syvempi taito pohtia tekstejä ja ymmärtää erilaisia tekstin lajeja. LUKEMINEN on kriisissä. Kirja on vaaravyöhykkeessä. Nuoret elävät murroksessa, jossa sanan elämys on vaihtumassa kuvan elämykseen. Kirjan tahkoaminen ei kiinnosta, kun viihdykettä on saatavilla helpomminkin. Uusia medioita pidetään vallankumouksellisina tiedon määrän parantajina juuri siksi, että niiden avulla uuden oppiminen on niin mukavaa, hauskaa, helppoa ja huomaamatontakin. Lukemisen tutkija, tietokirjailija Kalevi Kantele ihmettelee, miksi oppimisen pitäisi olla niin hauskaa. Hänen mielestään kuvallinen media valloittaa enemmän tunne- kuin tietotasolla. Juuri siksi abstraktien asioiden ymmärtäminen on nuorilla hukassa. – Kuvalla ei voida esittää yleistyksiä tai abstraktioita. Kuvalla esitetään vain tietty metsä tai kukka mutta ei samaa asiaa yleisesti laajemmalla tasolla. Yleistyksien esittämiseen tarvitaan kieltä. Lasten ja nuorten mielikuvitus köyhtyy huomattavasti, jos tarinat koetaan videolla valmiiksi kuvitettuina, Kantele huolehtii. AIVOISSA on alfa- ja beta-aaltoja, jotka käsittelevät tietoa eri tavoin. Rentoutuneena ja nukkuessa alfa-aallot ovat vallitsevia, kun keskittyneenä ja aktiivisena beta-aallot ottavat komennon. – Lukiessamme beta-aallot vallitsevat, kun televisiota katsellessamme pinnalla ovat alfa-aallot. Television äärellä olemme passiivisia vastaanottajia. Moniko muistaa, mitä uutisia eilisiltana televisiossa luettiin? Vastaavasti moniko muistaa, mitä uutisia itse lehdestä luki, Kantele vertaa. Kalevi Kantele tutkii parhaillaan peruskoululaisten ja lukiolaisten suhtautumista kirjojen lukemiseen. Maailman parhaasta lukutaidosta ei ole iloa, kun sitä ei käytetä. – Lukiolaispojista yli puolet lukee vain yhden kirjan vuodessa. Joka kolmas ei lue yhtään kirjaa. Puolet tytöistä lukee vähemmän kuin kuusi kirjaa vuodessa. Nykynuoret elävät toisenlaisessa visuaalisessa maailmassa kuin ikätoverinsa kymmenen vuotta sitten. POTTERMANIA on Kanteleen mukaan ainutkertainen ilmiö, joka on lisännyt nuorten lukuinnostusta. Pottereiden ilmestyminen näkyy kirjamyynnissä selvästi. Vuonna 2001 Suomessa myytiin nuortenkirjoja 23 prosenttia enemmän kuin vuonna 1996 eli ennen pottermaniaa. Kuitenkin vuonna 2003 kirjamyynti oli laskenut kahdessa vuodessa viidenneksen ja oli siis alhaisempi kuin vuonna 1996. Vuoden 2004 kirjamyynnissä uusi Potter arvatenkin taas näkyy nousupiikkinä. MIKSI nuoret ovat unohtamassa ikiaikaisen harrastuksen, lukemisen? Kalevi Kantele ei sitä ymmärrä. Syy siihen ei ole suoraan koulussa eikä syy ole nuorten lukutaidossakaan. – Vertaisvaikutus on yllättävän merkittävä. Pottereiden suosio selittyy selvästi sillä, että kun se on muotia, siitä innostuivat muutkin kuin lukutoukat. Lukeminen yleensä ei ole nykyään muodikasta. – Kuinka monen rockmuusikon tai huippu-urheilijan kuulee kannustavan lukemista? Kun Teemu Selänteen ja Jani Sievisen kaltaiset idolit retostelevat lukemattomuudellaan, sillä on vaikutuksensa, Kantele näkee. Musiikkivideoissa yksi otos kestää 0,8 sekuntia. Sama rauhattomuus on laajentunut nuorten lukutottumuksiin. Mediat tarjoavat yhä enemmän sillisalaattia: lyhyitä lauseita isojen kuvien rinnalla. Kärsivällisyys monimutkaisempaan lukemiseen on kadonnut, ja median tarjonta pitää kehitystä yllä. YLIOPPILASKIRJOITUSTEN äidinkielen tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä vuodesta 1995 lähtien. Vuosikymmeniä sensorina toiminut suomen kielen professori Pentti Leino näkee vähentyneen lukuharrastuksen sen yhtenä syynä. – Ylioppilaskokelailla on ongelmia sanottavansa muotoilun lisäksi myös pohjatekstien käytössä eli lukutaidossa. Suomalaisnuoret ovat hyviä tiedonhakijoita, mutta pohdinnassa ja arvioinnissa he eivät yllä yhtä hyviin suorituksiin, Leino tietää. Ylioppilastutkinnon äidinkielen arvosanoissa enintään lubenterin kirjoittaneiden osuus on seitsemässä vuodessa kasvanut 50 prosentilla, kun vähintään magnan kirjoittaneiden osuus on pudonnut viidenneksen. – Mitään vastaavaa ei koko ylioppilastutkinnon historiassa ole ennen havaittu, Leino sanoo. KIRJOITUSTAIDON rapistumiselle ei ole vain yhtä selittävää tekijää. Media-ympäristön nopea muuttuminen voi Leinon mukaan vaikuttaa, mutta suurin syy lienevät kuitenkin koulut ja koulutuksen ohjailu. Äidinkielen tuntimäärät ovat vähentyneet, ja luokattomissa lukioissa opettaja ei pysty systemaattisesti seuraamaan oppilaan kehitystä ja tukea sitä. – Parhaiten äidinkielen kokeessa pärjäävät ne, jotka ovat vanhaan tapaan opiskelleet vähintään kahdeksan kurssia. Opetus tehoaa, ja äidinkielen taidot ovat opiskeltavissa. – Lukiolaisten enemmistö ei katso äidinkieltä ja kirjallisuutta tärkeäksi. Se on saanut sekä poliitikkojen että koululaisten arvioinneissa hanttiaineen leiman. Vastuu ei kuitenkaan yksin ole oppilaiden: heidän kurssivalintansa vain heijastavat koulun ja yhteiskunnan yleisiä arvostuksia, Leino harmittelee. ÄIDINKIELEN osaamisessa tytöt ja pojat erottuvat toisistaan. Tytöistä yli puolet valitsee äidinkieltä täysimääräiset kahdeksan kurssia ja siten myös menestyvät kirjoituksissa poikia paremmin. Kansainvälisen PISA-tutkimuksen mukaan juuri Suomessa tyttöjen ja poikien välinen ero lukutaidossa on kaikista OECD-maista suurin. – Äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärän vähentäminen on entisestään lisännyt miesten riskiä syrjäytyä korkeakoulutason opiskelusta. Se näkyy akateemisen koulutuksen tasaisena naisistumisena, Leino huomauttaa. Leinon mukaan koulujen oppimistulokset kulkevat vastavirtaan tulevaisuuden tarpeiden kanssa. Vaikka sähköisen viestinnän osuus koko ajan kasvaa, ei kirjallisen ilmaisun ja syvällisen analyyttisen lukutaidon asema silti heikkene. – Monipuoliset äidinkielen taidot ovat yksilölle tuottavinta henkistä pääomaa. Ne avaavat tien sekä kokemusten analyyttisen erittelyyn että yhteisölliseen toimintaan. Yhteisö tuhoaa oman tulevaisuutensa, jos se antaa kansalaisten luku- ja kirjoitustaidon jännevälin kutistua 160 merkkiin, Pentti Leino painottaa. Teksti: Kristiina Viitanen Kuvitus: Anniina Louhivuori ja Minna Rosti Julkaistu: Ilkka, Karjalainen, Keskisuomalainen, Pohjalainen, Savon Sanomat 4.4.2004 |
