Joskus kuusi- seitsemänkymmentä lukujen vaihteessa olin lounaalla kunnianarvoisessa Stockmannin yläravintolassa. Se oli vielä sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloin ei tullut kuuloonkaan mennä ravintolaan ilman solmiota ja vähintään irtotakkia. Vintin erikoisuuksiin kuului myös se, että ystävälliset naulakonhoitajatädit ompelivat päällystakin irtoamassa olevat napit ja katkenneet lenksut. Ja sehän sopi maalta kotoisin olevalle opiskelijapojalle. Eteeni oli juuri tuotu alkupalat, kun saliin käveli nuori komeavartaloinen mies verryttelypuvussa. Koko lounasväki hiljeni moisen pyhäinhäväistyksen edessä. Puheensorina elpyi vasta sitten, kun tajusimme, että hänen seurassaan oli korkea-arvoinen Stockmannin johtaja. Herrat ohjattiin viereiseen pöytään, joten en voinut välttyä kuulemasta ja ymmärtämästäkin ainakin osia heidän keskustelustaan. Pääasiassa se koski Itävallan ja Saksan sodanjälkeisen kirjallisuuden tasoa ja eroavuuksia. Nuorimies oli vakaasti sitä mieltä, että itävaltalainen kirjallisuus oli korkeatasoisempaa kuin saksalainen. Poislähtiessäni satuin kulkemaan urheiluosaston kautta. Silloin minulle selvisi verryttelypukuisen tehtävä ja henkilöllisyys. Kuntoiluvälineiden myynninedistämistehtäviin oli pestattu itävaltalainen moninkertainen Mr Universum Arnold Schwarzenegger. Julkaistu 27.10.2003 Erikoinen tapaus -palstalla Halusin kertoa alla olevan tarinan (joka muuten on tosi) osaksi siksi, että tuntuu siltä, että Arskaa pidetään puuttuvana lenkkinä apinan ja ihmisen välillä. Arnold on kuitenkin akateemisesti koulutettu ihminen. |
