Harvoin tulee ajatelleeksi sitä, kuinka tärkeä edellytys kirja ja
yleinen lukutaito ovat olleet kaikelle kehitykselle. Ilman lukemista
meillä ei olisi junaa, autoa, lentokonetta, radiota, elokuvaa,
televisiota, tietokonetta tai Internetiä. Ironista kylläkin lukutaito
itse on synnyttänyt pahimmat uhkaajansa; sähköiset mediat.
Kirjapaino ja kirja ovat mahdollistaneet sellaisen kehityskauden ihmisen elämässä, jota me kutsumme lapsuudeksi. Arvostetun viestintätutkijan Neil Postmanin mukaan ennen kirjapainoa ei ollut mitään tarvetta lapsuudelle. Kaikki ihmiset, sekä nuoret että vanhemmat, tekivät samoja töitä ja elivät samanlaista viettien ja tunteiden ohjaamaa elämää. Kirjaoppiminen edellytti luku- ja kirjoitustaidon opettelemista. Osoituksena lukemisen ja muunkin oppimisen tärkeydestä voidaan mainita esim. se, että vuonna 1480 Englannissa oli 34 koulua ja vuonna 1660 jo 444. Lapsuudesta kehittyi ajanjakso, jolloin opettelemme ne valmiudet, joilla meidän pitäisi selvitä loppuelämämme. Voidaan tietysti kysyä, miksi lukemalla voidaan hankkia paremmin tietoa, kuin televisiota katselemalla tai surffailemalla Internetissä. Vain lukemalla opimme käsittelemään tietoa lineaarisesti abstraktisti, loogisesti, kognitiivisesti ja analyyttisesti. Kun on kysymys uusien asioiden oppimisesta tai monimutkaisten syy-seuraussuhteiden esittämisestä, ei lukemista parempaa tapaa ole kehitetty. (Eikä kehitetä) Lukeminen on myös nopein tapa hankkia tietoa. Ja mikä parasta, mitä nopeammin osaamme lukea, sitä paremmin ymmärrämme lukemamme. Aikuinen lukee keskimäärin kaksi kertaa nopeammin kuin puhuu. Esimerkkinä voidaan mainita, että Kymmenen uutisissa puhutaan saman verran tekstiä kuin on Kirjastolehden kahdella sivulla, ja tähän televisiossa kuluu aikaa kaksikymmentä minuuttia. Miksi sitten kannattaa kiinnittää huomiota lukunopeuteen. Meille kaikille on varmaan tuttu sellainen tilanne, että on lukenut tekstiä useita sivuja ja yht'äkkiä huomaa, ettei muista sanaakaan lukemastaan. Tämä johtuu siitä, että on ajatellut jotain muuta kuin lukemaansa. Ongelma poistuu sillä, että lukee nopeammin, jolloin ei ole aikaa ajatella muuta kuin lukemaansa. Lukemisella on lapsen kehityksen kannalta muitakin tärkeitä vaikutuksia. Mm. pitkäjänteisyyden oppiminen ja mielikuvituksen kehittyminen. Lukiessaan lapsi viettää pitkään aikaansa saman asian tai kirjan parissa. Palkkio lukemisesta, oli se sitten uutta tietoa tai iloa, tulee vasta pitemmän jaksottaisen ajan jälkeen. Pitkäjänteisyyden opettelu ja oppiminen on tärkeää myös siksi, että televisio asia- ja viihdetarjontoineen on lyhyiden otosten maailma. Rock-videoissa viiden sekunnin otos on haukotuttavan pitkä. Lukeminen on parasta vastalääkettä. Mielikuvitus on kirjaimellisesti kuvien muodostumista mielessä. Ja siinä lukeminen tai kuunteleminen ovat lyömättömiä. Katsoessaan kuvakirjaa tai televisiota lapsi näkee minkä näköinen on Leijonakuningas, mutta kuunnellessaan satua Lumikista tai lukiessaan Pertsasta ja Kilusta hänen on luotava itse kuva henkilöistä, esineistä ja ympäristöstä. Uuden luomiseen tarvitaan mielikuvitusta. Elokuvan keksimisen jälkeen ovat lukeminen ja kuvien katseleminen kilpailleet ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten vapaa-ajan käytöstä. Rajuksi taisto on käynyt television tulon jälkeen. Vakavaksi tämän kilpailun tekee se, että vähenevä vapaa-ajan lukeminen vaikuttaa myös "ammatillisempaan" lukemiseen. Lasten lukutaito kehittyy lukemalla monipuolisesti erilaisia tekstejä, niin lasten, nuorten, tyttöjen, poikien kirjoja kuin sarjakuviakin sekä sanoma- ja aikakauslehtiä, kaunokirjallisuutta, tieto- ja oppikirjoja. Jos lukeminen jää vähäiseksi, on vaarana lasten lukutaidon automatisoituminen liian matalalle tasolle. Usein kuulee opettajien ja lasten vanhempien varoittelevan sarjakuvien turmiollisuudesta lukutaidolle. Pelko näyttää olevan turha. Kansainvälisen lukutaitotutkimuksen IEA:n (1992) mukaan maailman parhaat lukijat olivat suomalaislapset. Heillä hyvä lukutaito korreloi voimakkaasti sarjakuvien lukemiseen. Samoin on laita television käännöstekstien kohdalla. Parinkin tutkimuksen mukaan käännöstekstien lukeminen vahvistaa jossain määrin lasten lukutaitoa. Heikkojen lukijoiden määrä vähenee. Lukeminen on monessa mielessä tärkeä väline lapsille. Koulu tekee luonnollisesti parhaansa sen kehittämiseksi, mutta saattaa olla, että koulun voimavarat eivät riitä parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseen. Syitä tähän on monia. Ala-asteen opettajista vain ne, jotka erikoistuvat alkuopetukseen saavat koulutusta peruslukutaidon opettamiseen. Ylä-asteen aineopettajien opintoihin se ei sisälly. Tämän lisäksi nykyinen lukemisen tutkimus on kiinnostunut enemmän ns. funktionaalisesta lukutaidosta ts. siitä mikä on lukemisen tarkoitus ja päämäärä - ei lukemistekniikasta. Lukutaito voidaan jakaa kahteen osaan, tekniikkaan ja käsittämiseen (tai funktioon). Lukemisen tekniikkaa voidaan verrata konekirjoituksen kymmensormijärjestelmään. Lukijan kannalta on aivan sama onko teksti kirjoitettu kahdella vai kymmenellä sormella. Kirjoittajan kannalta sillä kuitenkin on merkitystä. Kymmenellä sormella juttu tulee kirjoitetuksi nopeammin ja vaivattomammin. Opettajan kannalta on sama onko oppilas lukenut läksynsä hitaasti tankaten vai nopeasti ja sujuvasti, kunhan koetulos on vain hyvä. Oppilaan kannalta ei ole samantekevää kuluuko läksyjen lukemiseen tunti vai kaksi. Jos lukeminen on hidasta, tankkaavaa ja epävarmaa, on se tietysti myös epämiellyttävää. Näin noidankehä on valmis: kynnys tehdä läksyjä nousee ja läksyjen lukeminen kompensoidaan jollain muulla tavalla, useimmiten aktiivisella kuuntelemisella. Lukemistekniikka rakentuu monista eri tekijöistä. Niitä ovat mm. näkökentän laajuus, se kuinka paljon tekstiä pystytään näkemään yhdellä silmäyksellä, havaitsemisnopeus, tekstin mekaaninen etenemisnopeus, lukemisvirheiden määrä jne. Muutamia näistä voidaan kehittää kotikonstein melko vähin vaivoin. Seuraavat neuvot koskevat sellaisia lapsia, jotka osaavat lukea sujuvasti sana sanalta. Näitä harjoituksia ei kannata tehdä siinä vaiheessa, kun lapsi vielä tavaa. On syytä huomauttaa, että tässä ei ole kysymys lukemis- ja kirjoitushäiriöiden korjaamisesta, vaan yleisen lukemistekniikan parantamisesta. Luki-häiriöiden korjaaminen on erityisopettajien heiniä. Ensimmäiseksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko lapsella selviä lukemisvirheitä. Pahoja virheitä on kaksi: palautumat ja lukiessa tapahtuva myötäpuhuminen (subvokalisaatio). Palautumissa silmät palaavat jo luettuun tekstiin joko edellisille riveille tai samalle riville jo luettuihin sanoihin. Pahimmillaan näitä palautumia voi tulla parikymmentä jokaista luettua sataa sanaa kohden. Palautumat hidastavat lukemista, mutta ennen kaikkea ne vaikeuttavat tekstin ymmärtämistä. Lukeminen on tiedon lineaarista käsittelyä. Lukiessa ei lueta sanoja vaan ajatuksia, jotka ovat lauseita, virkkeitä tai kappaleita. Kun tehdään palautumia, ei lauseesta tule välttämättä järkevää ja sen seurauksena joudutaan tekemään uusia palautumia. Palautumat johtuvat usein pelkästä tottumuksesta ja hitaasti luettaessa niitä ehtii tehdä. Palautumien määrää voidaan vähentää harjoittelemalla. Niiden tekeminen tehdään mahdottomaksi peittämällä jo luettu teksti rivi riviltä. Myötälukeminen on ehkä kuitenkin pahin lukemisvirhe. Se vaivaa niin lapsia kuin aikuisiakin. Tällöin lukemiseen liittyy puheenmuodostamista, jolloin äänihuulet, kieli tai jopa huulet liikkuvat. Myötäpuhuminen sitoo lukemisen puheen muodostamiseen ja puhenopeuteen. Kehittyneimmillään lukeminen on puhtaasti visuaalinen tapahtuma. Sanat pitäisi nähdä ja ajatella, ei sanoa. Myötäpuhumisesta voi päästä eroon yksinkertaisella harjoituksella. Lapselle annetaan luettavaksi kehitystasoon nähden suhteellisen vaikeaa tekstiä Tekstiä tulisi lukea niin, että se myös ymmärretään. Parinkymmenen sekunnin lukemisen jälkeen lasta kehotetaan lukiessaan inisemään tai hokemaan "hauki on kala, hauki on kala". Jos ymmärtämisestä ei tule tällöin mitään, on se merkki myötäpuhumisesta. Jos lapsi silloin tällöin lukee ja inisee samaan aikaan, oppii hän pikku hiljaa ymmärtämään lukemansa paremmin ja paremmin. Oman kokemukseni mukaan myötäpuhuminen hidastaa eniten myös aikuisten lukemista. Aikuiset voivat harjoitella samalla tavalla. Olen vuosia kerännyt tietoja aikuisten lukunopeuteen vaikuttavista tekijöistä. On ehkä yllättävää, ettei siihen ei vaikuta niinkään esim. sanavaraston laajuus, koulutuksen määrä, ikä tai sukupuoli vaan tekstin mekaaninen etenimistaito, jota voidaan kehittää huomattavasti harjoittelemalla. Harjoitusmateriaaliksi kelpaa mikä tahansa sellainen teksti, jota voi alleviivata (esim. kioskikirja). Harjoitus tehdään niin, että valitaan joku usein esiintyvä suomen kielen sana (olla, ja, kun). Tekstiä edetään rivi riviltä kynän kanssa ja alleviivataan valittu sana. Etenemisen pitäisi tapahtua niin nopeasti kuin mahdollista. Alkuvaiheessa ei ole väliä, vaikkei tekstistä ymmärtäisi sanaakaan. Sopiva harjoittelumäärä on viisi sivua tekstiä kerrallaan. Kuukauden mittainen päivittäinen harjoittelu riittää. Motivaatiota lisää ajanottaminen. Parhaimmillaan myös ymmärtää harjoitustekstin erinomaisesti. Lukutaito on hankittu taito ei synnynnäinen. Ja aivan kuin mitä tahansa muutakin taitoa voidaan myös lukutaitoa parantaa harjoittelemalla. Julkaistu: Kirjastolehti 7-8/1996 |
