lukutaito lukeminen pikaluku nopea lukeminen oppiminen tietoyhteiskunta mediakasvatus tiedonhankinta kirja tehokas lukeminen tiedonmuodostus	JUNTTIEN JUHLAA Yhdysvaltalainen talousmaantieteen professori Richard Florida on kehittänyt mallin, jonka avulla voidaan määritellä tietyn alueen kehittyneisyys. Siinä on useita muuttujaa, tärkeimpinä alueen luovuus ja sallivuus. Mittareina on muun muassa taiteilijoiden ja homoseksuaalien suhteellista osuutta väestöstä. Floridan mukaan "luova luokka" on taloudellisen kehityksen edellytys ja moottori. Näin laskien Suomen luovin ja menestynein alue on Helsingin seutu. Sen lisäksi Tampere ja Turku ovat juuri ja juuri innovatiivisia alueita. Voidaan tietysti kysyä, mitä se kehitys oikein on. Onko se postmodernia filosofiaa, jonka mukaan kaikki tiede on vain kielipeliä ja kaikki käy, vai luonnotieteistä tuttua tiedon kasautumista ja teknologian uusia oivaltavia keksintöjä kuten tietokoneita, matkapuhelimia, sykemittareita tai hiukaskiihdyttimiä? Jos hyväksymme viimeksi mainitun vaihtoehdon, niin silloin Florida ei ole kaikin osin oikeassa. Bestseller-kirjailija Tom Wolffe kertoo kirjassaan "Täydessä terässä", kuinka Apollo 11:n onnistuneen lennon jälkeen NASA:n johtaja Tom Paine totesi: "Tämä on junttien juhlaa". Sillä hän tarkoitti, että ikivanhan unelman, kuun valloituksen, olivat toteuttaneet insinöörit, jotka olivat lähtöisin Yhdysvaltain Lännen ja Keski-Lännen pikkukaupungeista, sieltä intellektuellien ylenkatsomalta raamattuvyöhykkeeltä. Wolffen mukaan tietotekniikan läpimurto on kuun valloituksen tavoin junttien juhlaa. Esimerkkinä hän käyttää Intelin toista perustajaa Bob Noycea. Noyce oli kotoisin Iowan Grinellista, jonka perustaja John Grinelli oli vakaa kongragionalisti, liberaalien halveksima puhdasverinen kalvinisti. Vielä Noycen lapsuudessa 1940-luvulla kaupungissa oli kielletty alkoholin nauttiminen omassa kodissaan sen menettämisen uhalla. Luonnontieteiden historiaa käsitteleviä kirjoja lukiessaan huomaa useiden merkittävien tiedemiesten olleen myös hartaita uskovaisia, ja usein vielä pienten uskontokuntien jäseniä. Isac Newton oli lähellä unitaareja, jotka pitivät anglikaalista kirkkoa aivan liian maallistuneena. 1800-luvun suurista fyysikoista ainakin Michael Faraday ja James Clerk Maxwell olivat hurskaita miehiä. Faraday kuului lempeämielisten sandemanilaisten seurakuntaan. Näiden Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevien perusajattelua voi kuvata ympyrällä: jos minä autan sinua, niin sinä autat jotain toista kunnes joku taas auttaa minua, jolloin ympyrä sulkeutuu. Faradayn suuri keksintö sähkön ja magnetismin yhteydestä perustui lineaarisesta ajattelusta poiketen ympyränäkemyksen soveltamiseen tutkimuksiinsa, joille matemaattisen todistuksen muotoili Maxwell. Näiden kahden mullistavat työt johtivat aikanaan Einsteinin suhteellisuusteorian syntyyn. Henkisen perinnön merkitys tulee hyvin ilmi Nobelin tiedepalkinnoissa. Jos hyväksytään lähtökohdaksi, että Pohjoismaat, Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia, Austraalia ja Yhdysvallat ovat henkiseltä perinnöltään leimallisesti protestanttisia, niin palkintojen jakautuminen on hätkähdyttävä. Melkein yhdeksän kymmenestä palkinnosta on mennyt näissä maissa tehdylle tutkimukselle. Tietysti on muitakin syitä kuin vain maiden henkinen ilmasto. Tärkein on niiden varallisuus ja koulutustaso, mutta vauraita maita on monia muitakin. Koulutuksen perinne on pisin, laaja-alaisin ja sosiaalisesti kattavin näissä maissa. Vaikeasti mitattava protestanttisuuden (ja juutalaisuuden) henkinen perintö on vahvasti selittämässä palkittujen kotimaiden ylivaltaa. Protestanttisten ja katolisten kirkkojen yhtenä erona on, että katoliset olivat ja ovat vieläkin kuvan ja protestanttiset sanan kirkkoja. Ero ei voi olla vaikuttamatta syvällisesti ajattelumalleihin. Kuinka on Suomessa, voiko esimerkiksi tietotekniikan voittokulusta tai luonnontieteiden tutkimuksen johtavista tuloksista löytää junttien juhlaa? Minulle tulee mieleen kaksi yksittäistä esimerkkiä, joista toinen liittyy informaatioteknologiaan ja toinen lääketieteeseen. Uuden teknologian sovellusten kaupallinen kehittely ja tuotanto syntyy yleensä yhtiöiden omana ideana, mutta niiden lähtökohta on usein korkeakouluissa tapahtunut perustutkimus. Suomessa tieto- ja informaatiotekniikan tutkimus on keskittynyt erityisesti kolmen yliopiston, Teknillisen korkeakoulun, Tampereen teknillisen yliopiston ja Oulun yliopiston ympärille, unohtamatta tietenkään Nokian omaa perustutkimusta. Näistä kolmesta alueesta suhteellisesti eniten Nokian ulkopuolista korkean teknologian teollisuutta on syntynyt Oulun seudulle. Kuinka usein perifeerisenä pidetyn Oulun yliopiston ympärille on voinut syntyä niin hyvin kaupallisesti menestyneen korkean teknologian keskittymä? Selityksenä on hyvä opetus ja korkeatasoinen tutkimustoiminta. Mutta kumpaakin on monissa muissakin korkeakouluissa. Pohjanmaalla on vuosisatoja vaikuttanut "positiivinen kateus"; jos naapuri yrittää ja menestyy, miksen minäkin. Tämä kateus selittää niin Närpiön lasinalaisviljelyn, Jurvan huonekalutuotannon kuin Ylihärmän maatalouskoneteollisuuden. Ja se selittää osaltaan Oulun seudun korkean teknologian menestyksen. Etelä-Pohjanmaan vaikuttavin uskonnollinen liike on herännäisyys, Kalle Holmbergin 1960-luvulla ohjaaman Pohjalaiset-näytelmän ahdasmieliset ja pahantahtoiset körttiläiset. Pohjois-Pohjanmaalla taas lestadiolaisuus on vahva henkisen ilmapiirin muokkaaja. Vaikka ne poikkeavat uskonkäsityksissään toisistaan, niin kummankin mukaan rikastuminen ei ole synti, päinvastoin taloudellinen menestys on merkki Herran armosta aivan samalla tavalla kuin kalvinisteilla. Menestyneet tiedemiehet ja insinöörit ovat usein maallistuneita; Bob Noyce tupakoi, ryyppäsi, erosi vaimostaan. Mutta ilmeisesti häneen oli tarttunut lapsuudesta ja nuoruudesta sellaisia asenteita ja arvoja, joiden avulla hän rakensi tulevaisuutensa ja menestyneen yhtiönsä. Suomalaisen esimerkin samanlaisesta erkanemisesta uskonnosta antaa Nobel-ehdokkaiden listalla esiintynyt emeritusprofessori Kari Cantell. Kirjassaan "Tiedemiehen mietteitä uskosta" hän päätyy omalla kohdallaan jyrkkään ateismiin. Kuitenkin hartaan herännäisperheen poikana hän osaa antaa arvon ja merkityksen körttiläisyyden henkiselle perinnölle. Tämän saman asian Robertson Davies muotoilee kirjassaan "Viides rooli": "Jopa silloin kun ihmiset vannovat etteivät usko, heillä on luissaan ja ytimissään ne kristinuskon tuhatviisisataa vuotta jotka ovat muovanneet meidän maailmaamme, ja he haluavat osoittaa pystyvänsä kristillisyyteen ilman Kristusta." Jos Suomessa haluaa kulkea intellektuellina, niin se edellyttää yhdenmukaisia asenteita ja mielipiteitä, joista listan kärkipäässä on luterilaisen työmoraalin halveksinta; sehän on luovuutta kahlitsevaa. Intellektuelli leimaa kärkkäästi insinöörit ja laajemmin luonnontietelijät sivistymättömiksi moukiksi. Listan ehdoton ykkönen on tietysti amerikkalaisten ja amerikkalaisuuden pilkkaaminen. Kannattaisiko Suomen johtavien intellektuellien joskus tehdä luokkaretki ravintola Kosmoksesta ravintola Zetoriin? Matkaahan ei ole kuin sata askelta (ja kaksisataa takaisin). Siellä he voisivat törmätä pesunkestävään juntiin, jonka protestanttisen ahkeruuden hedelmiä, kuten kännyköitä, intellektuellit käyttävät ahkerasti junttien pilkkaamiseen. He voisivat yllättyä juntin lukeneisuudesta, jos ei muuta, niin hän on lukenut ainakin Tuurinsa ja Hyrynsä; insinöörejä kun molemmat. Suomessa on harrastettu innokkaasti orwellimaista kaksoiskieltä; sanoille on annettu uusia merkityksiä. Nykyään ei enää katsella kuvia vaan luetaan, puolet enemmän ei ole vain puolet vaan myös kaksi kertaa enemmän. Suomen kielen perussanakirjan mukaan juntin synonyymejä on muun muassa moukka, nuija, taukki, mäntti. Jotenkin tuntuu, että monesti ne sopivisivat paremmin synonyymeiksi intellektuellille. Ehdotukseni Orwellin hengessä: julistettakoon juntti intellektuelliksi (ja päinvastoin). Julkaistu: Kanava 3/2005 ANNA PALAutettA!
	Retrolutionaarinen Harry Potter Junttien juhlaa Viikon lainat (HS) Helppoa, hauskaa ja huomaamatonta Tietoyhteiskunta ja oppiminen Älykköja äänestämään Lukemisinto Käännösteksteistä Kirjavinkkaus